Vastuu kotimaisesta ruoasta on yhteinen

Päivämäärä: 9.11.2018, Kirjoittaja Janne Aso

Kuluneen syksyn aikana Yle Turku teki lähetystä Maskussa sijaitsevalta maitotilalta. Positiivisesti ja ammattitaitoisesti vakavasta tilanteesta kerrottiin kuuntelijoille. Itselle tuli kyllä suru silmään, kun kuunteli kuinka kovan paikan eteen maitotilan omistajat olivat joutuneet. Meille monelle kulunut kuuma kesä oli todella upea ja muistamme sen lämmöstä.

Tilanne eläintiloilla kesän seurauksena on ollut kuitenkin aivan päinvastainen ja moni tila on joutunut vaikeiden ratkaisujen eteen. Rehusiiloihin ei ole saatu omilta pelloilta tarpeeksi täytettä ja eläimille on jouduttu syöttämään myös muualta ostettua rehua. Tämän seurauksena tilanne on pahentunut entisestään, kun rehun hinta on noussut merkittävästi. Emäntä kertoi lähetyksessä, että rehua oli saatu ainoastaan yksikolmannes normaalista vuodesta ja tuohon mennessä ostorehuun oli mennyt jo useita kymmeniä tuhansia euroja. Rehujen ja rahojen loppumisen seurauksena oli tälläkin tilalla jouduttu jo silloin laittamaan kymmenen prosenttia lehmistä teuraaksi. Eläimille annettavaa rehun määrää oli ollut emännän mukaan pakko vähentää. Talvi ja pahin saattaa olla vasta edessä.

Kauppojen suorittama halpuutus on vaikuttanut olevan hyvä asia kuluttajalle, mutta sen maksajaksi on joutunut alkutuottaja, kun tuottajahintoja on painettu alas. Kiinnitin huomiota siihen kuinka paljon tuottajahinta oli pudonnut ja edessä oli uhkana, että Iso-Britannian Brexit-ratkaisun seurauksena tuottajahinnat olisivat edelleen putoamassa. Suomesta on viety merkittävästi maitotuotteita Iso-Britanniaan ja Brexitin myötä on pelkona viennin tyrehtyminen. Etenkin maitotilojen tulevaisuus on huolestuttava.

Tiedän, että osa lukijoista vähättelee asiaa ja toteaa, että tuodaan elintarvikkeet sitten ulkomailta, jos täällä ei kannata niitä tuottaa. Asia ei ole kuitenkaan, niin yksinkertainen. Emme voi elintarviketuotannossa olla pelkästään tuontimaa. On ymmärrettävä kotimaisen elintarviketuotannon tärkeys ja puhtaat raaka-aineet. Itämeren perukoilla Suomi on käytännössä saari, koska pääasiallinen tuonti kulkee laivoilla. Poikkeus- ja häiriötilanteissa Itämeren sulkemisella voidaan aiheuttaa tuon kaltaiselle elintarvikehuollolle merkittävää haittaa ja vaikeuksia kansalaisten hyvinvoinnille. Huoltovarmuuden merkitystä pitää korostaa kotimaisessa maataloudessa ja elintarviketuotannossa. Tätäkin tärkeämpi asia on nimenomaan kotimaisten elintarvikkeiden puhtaus, ekologisuus ja hyvä laadunvalvonta. Tiedät mitä syöt.

Myöskään järkeä ei voi olla siinä, että kotimaisten elintarvikkeiden raaka-aineita kuljetetaan ulkomaille jalostettavaksi ja kuljetetaan sitten puolivalmiina tuotteina takaisin. Jotain täytyy silloin olla pielessä
säädöksissämme ja kilpailukyvyssämme. Tähän on kiinnitettävä huomiota ja haettava kestäviä ratkaisuja. Elintarviketuotannossa on yhtä lailla kiinnitettävä huomiota huoltovarmuuteen ja tuonnin mahdollisiin häiriötekijöihin.

Palaan lopuksi vielä tuohon alussa mainitsemaani lähetykseen, jossa emäntä kertoi kuinka tilan seuraava polvi oli aloittanut opinnot tilan pitämisen jatkamiseksi. Nyt kuitenkin tilan synkkä tulevaisuus oli saanut jatkajat lopettamaan alan opinnot ja siirtymään opiskelemaan muuta ammattia. Suomalaisen maatalouden tilanne saa mielen apeaksi ja surun silmään. Onko kuluttajalle mieleinen halpuuttelu mennyt liian pitkälle, vai onko halpuutus otettu väärästä paikasta? Peräänkuulutan kauppaketjujen vastuuta kotimaisesta maatalouden alkutuotannosta ja elintarviketuotannosta. Kokonaisuus on kuitenkin kuluttajan intressi, vai haluammeko syödä ruokaa, jonka alkuperä on meille täysin tuntematon?

Janne Aso

kaupunginvaltuutettu, kok.

Isän kanssa maata viljellyt ja siirtokarjalaisten jälkeläinen